Kauan odotettuja kuvia :D

Tässä komeilee Kiikun Tuli eli tutummin Kiikku. Kiikulla tuntuu olevan kamera-aullergia, koska ikinä siitä ei tunnu saavan kunnon kuvia, mutta tässä nyt on yksi onnistunut kuva :)

Kii

Tässä kuvassa taas poseeraa Brainy W eli Brainy. Brainy tykkää poseera kameralle, vaikkei aina pidäkään salama valosta :)

Kiikku ja Brainy tarhailemassa maaliskuisessa illassa

Katri lähdössä hiihtoratsastamaan! "Hangon keksi"

Katrilla tuntui olevan sama iloinen ilme kavoilla koko hiihtämisen ajan, vaikka muutama kaatuminenkin häiritsi hieman menoa. Vauhtia kuitenkaan ei puuttunut. Olihan Kiikku vetohevosena :)

Sinne jäi... Kiikku jatko matkaa Katri ei...

Kiikku uusien suitsien kera, vaikkakin suitsista katkesikin kuukauden sisällä tuo turpahihna ja joudutaan jatkamaan ilman ;)

Maastoon lähdössä. Ihana ilma <3

Brainyllä oli PIENTÄ karvan lähtöä havaittavissa

Kuva on tärähtänyt ja laatu sen mukaista, mutta Kiikulla on tässä niin ryhdikäs, että oli pakko laittaa tää tänne :D

Tässä ollaan Brainyn kanssa ekaa kertaa ilman satulaa ja hyvinhän se meni :)

Arvatkaapa mikä tämä on?

Tässä olivat tämänkertaiset kuvat. Lisää tulee kunhan saan niitä otettua. Tuolla vesi sateessa ei vain ole ollut kauhean kiva ottaa kuvia...

Lumi sulaa ja yllätyksiä satelee

Sunnuntain oli ratsastamassa kaverini Elinan kanssa. Hän ratsasti Kiikulla ja minä Brainyllä. Kävimme reippaann perus 15km lenkin, jonka jälkeen lähdimme hiihtoratsastamaa. Ennen kuin lähdimme hiihtoratsastusta harrastamaan niin laitoimme Brainyn pois ja asensimme suksien siteet sopivan mittaiseksi Elinalle. Sitten nousimme Kiikun selkään. Minä istuin takana ja otin sukset ja vetoköyden kainaloon ja Elina hyppäsi satulaan. Tämä järjestely siksi, ettei hiihto paikalle voinut lumen sulamisen takia hiihtää. Paikan päällä kumminkin totesimme, ettei sielläkään paljoa lunta ollut. Elina päätti kuitenkin hiihtää ja hyppäsi alas Kiikun selästä. Minä siirryin satulan takaa satulaan ja annoin sukset ja vetonarun toisen pään Elinalle. Toisen pään kiinnitin Kiikun satulaan. Elina kuitenkin tokaisi hiihtäessä, että oli eka kerta kun hiihti hiekalla. Loputkin lumet meinaan kaikkosivat kun Kiikun kaviot löivät reikiä siihen. Hiihtoratsastus ei siis ole enää tämän kevään laji, mutta ensi talvena uudelleen. Mittasimme Elinan kanssa lenkillä ollessamme kännyköiden nopeusmittareilla hevosten huippunopeudet. Brainyn huippu oli 45 km/h ja Kiikun huippu oli 38 km/h. Kyllä huomaa että Kiikku on suokki ja Brainy lämppäri ;).

Eilen olimme jälleen ratsastamassa tälläkertaa Katrin kanssa. Minä menin Kiikulla ja Katri Brainyllä. Lenkki sujui vauhdikkaasti tulvivia ojia sueraillen. Läheinen jokikin, joka normaalisti on n. 2m leveä, oli nyt varmaan 50m leveä. Matka sujui normaalisti ellei oteta huomioon sitä, että loppumatkasta kun laukkasimme pitkään suoraa niin yht´äkkiä Kiikku paineli kesken laukan mutkassa Brainyn ohitse. Brainy veti siitä herneen nenän, mutta tyytyi kakkossijaan joksikin aikaa. Loppu suoralla sen kilpailu vietti ei kuitenkaa antanu periksi ja se jätti Kiikun taakseen :). Harmi etteivät nopeus mittarit olleet päällä, sillä Kiikku selvästi ylitti itsenäs. Ensikerralla sitten yritetään saada nopeudetkin ylös, jos tälläinen tilanna taas tulee :).

Reippailua

Tiistaina olimme ratsastamassa Brainyn omistajan, Katrin kanssa. Kävimme kierrellen ja kaarrellen n. 30 km  pituisen maastolenkin. Minä ratsastin Kiikulla, joka ei kuunnellut minua yhtään ja Katri ratsasti Brainyllä. Kiikku ja Brainy painoivat menemään täysillä. Ne olivat Katrin sanoin "symbioosissa keskenään". Tämä tarkoittaa sitä, että kun Brainy hidasti niin vasta silloin Kiikkukin hidasti. Kiikku ei kuunnellut oikeasti yhtään, eikä minulla ollut mitään kontaktia siihen. Sain kiskoa suusta täysin voimin eikä siitä ollut mitään hyötyä.  Laitoin Kiikulle jopa kovemmat kuolaimet ja narun leuan alta, mutta ei mitään hyötyä ollut siitäkään.

Ratsastimme ensin rauhallisesti käyntiä lämmitelläksemme. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun jo lähdimme reippaaseen ravin Kiikun ja Brainyn yhteisestä päätöksestä. Minulla ja Katrilla ei tuntunut olevan koko lenkin aikana kauheasti päätösvaltaa, kun hevos herrat tekivät yhtei päätöksiä ja lähtivät aina tolkuttoman kovaan laukkaan tai pomppu raviin.

Kun päästiin takaisin tallille niin päätettiin vielä lähteä hiihtoratsastamaan. Tästä on kuvamateriaaliakin, jota laittelen jossain vaiheessa näkyville. Sen verran voin kertoa siitä hiihtoratsastuksesta, että loppujen lopuksi se meni ihan ok, mutta sitä ennen olin meinannut kuolla nauruun Kiikun selkään, kun maahan jäi monta Katrin kuvaa :D.

Reitin varrelle mahtui paljon naureskelua ja kivoja kommentteja. Hyvässä seurassa on aina mukava ratsastaa. Laittelen joku päivä kuva postauksen johon keräilen kaikenlaisia mitä ihmeellisempiäkin kuvia mitä on tullut napsittua ;).